Hei pitkästä aikaa!
Viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi ja paljon on ehtinytkin tapahtua. Nykytilanteen vuoksi myös me Alkiolla olemme siirtyneet etäopiskelun pariin ja levittäytyneet ympäri Suomea. Opisto hiljeni hyvin pian koulujen sulkemisen jälkeen ja itsekin palasin maaseudun turvaan kotiin. Etäopiskeluun siirtyminen tapahtui siis hyvin äkkiä, mutta onneksi opettajat ottivat nopeasti kopin uudesta tilanteesta ja hyvin on pärjätty! Teknisiltä vaikeuksilta tuskin kukaan välttyy, mutta ne kuuluuvat asiaan. Ei kaikki ole niin vakavaa ja näinä päivinä tarvitaan naurua kaiken keskelle.
Minun oli tarkoitus tehdä tällainen päivä kanssani -postaus jo aiemmin keväällä vielä opistolla ollessani, mutta oikeastaan päivieni sisältö ei kamalasti ole muuttunut kotiin palattuani. Tietokoneella tulee tietysti istuttua enemmän kuin normaalisti, mutta onneksi vastapainoksi tulee helpommin lähdettyä ulos tuulettumaan. Dokumentoimani päivä oli perjantai 3.4.
Pyrin kotonakin ollessani pitämään normaalin rutiinin yllä, eli herään noin 9 aikoihin joka aamu. Opistolla asuessani aamupalan tärkeys nousi aivan uudella tavalla esiin, joten sitä en enää edes osaa skipata sitä kuten joskus. Joten sama jatkuu kotipuolessakin. Kaikki aamutoimet suoritettuani päivän ensimmäinen ja ainoa oppitunti alkoi lähestyä.
Oppituntimme tapahtuvat siis Google Meetin kautta. Keskittyminenhän etäopiskelussa on haastavampaa, koska kotona varsinkin kaikki häiriötekijät ovat käden ulottuvilla. Hyvä aika kasvattaa itsekuria! Tunnilla aluksi kisailimme Kahootin parissa ja jatkoimme tehtävien parissa. Eniten normaalin opiskelun loputtua olen jäänyt kaipaamaan opiskelukavereita, joiden kanssa tehtäviä tehdä. Toki viestit kulkee edelleen, mutta ei se täysin sama ole. Tunnin jälkeen olikin aika lounaalle.
Ruoan jälkeen pidin hetken taukoa opiskeluhommista, vaikka kotona ollessa tuntuu, että pitäisi taukoja jatkuvasti. On tärkeää kuitenkin muistaa välillä tehdä jotain aivan muuta ja saada siten ajatukset muualle. Tauon jälkeen tutustuin lainaamaani kirjaan, jonka piti olla ainoa virallinen pääsykoekirjani, mutta vallitsevan tilanteen takia materiaali vaihtui kokonaan sähköiseksi. Ajattelin kuitenkin lukea kirjan, sillä siitä on varmasti hyötyä. Koko hakuprosessista ja pääsykokeisiin valmistautumisesta on tulossa myös postaus kevään aikana. Ehkä jaan myös joitain vinkkejä, jotka auttavat itseäni urakan keskellä. Ja tuosta kirjasta pakko sanoa, jos journalismi kiinnostaa, niin suosittelen tätä teosta! Kyseessä on siis Maarit Jaakkolan Hyvä Journalismi - Käytännön opas kirjoittajalle. Koen itse oppivana parhaiten tekemällä, mutta tämän aiheen parissa tekemään ei kovin helposti pääse, on tämä sanojensa mukainen käytännön opas ollut todellakin avuksi! Ihanaa lukea oppikirjaa, joka ei tunnu ollenkaan pakkopullalta, haha :D
Iltapäivällä kolmen aikoihin kokoonnuimme pienellä porukalla Google Hangoutsiin pitämään ryhmätyöpalaveria. Kyseinen ryhmätyö kuuluu siis viestinnän kurssiini, johon kuului myös kaksi luentoa Jyväskylässä aikaisemmin tänä vuonna. Koska me kaikki asumme eri puolilla Suomea, oli ennen nykyistä tilannettakin tarkoitus tavata videopuhelun välityksellä. Tapaaminen meni hyvin ja saimme sovittua uuden tapaamisenkin tulevalle viikonlopulle. Kevään viimeiset kouluhommat alkavat valmistua pikkuhiljaa.
Ryhmäpalaverin jälkeen syötyäni päivällistä, päätin uhmata onneksi jo rauhoittunutta lumisadetta ja lähteä happihyppelylle koirien kanssa. Koneella istuminen alkoi puuduttaa ja karvakuonotkin kaipasivat raitista ilmaa. Onneksi täällä metsän keskellä on tilaa liikkua vaikka kuinka paljon, eikä pelkoa turhista ihmiskontakteista ole. Yleensä lenkillä käydessäni tykkään kuunnella ainoastaan musiikkia, mutta nyt olen innostunut podcasteista ja radiolähetyksistä. Ehkä niillä tulee korvattua pois jäänyttä jutustelua kavereiden kanssa, kun voi nauraa hauskoille vitseille. Myös niiden avulla saa heitettyä aivot jälleen narikkaan. Toki välillä on mukava jättää kuulokkeet kotiin ja olla kuuntelematta mitään. Sekin auttaa.
Normaalisti perjantai-iltaisin näkisin kavereita tai lähtisin käymään jossain, mutta nyt on täytynyt keksiä muita tapoja juhlistaa viikonloppua. Onneksi kaveriporukkamme ei ole ottanut nokkiinsa etäyhteyksistä vaan jutustelu tapahtuu yhtä aktiivisesti kuin ennenkin. Koko ilta vierähtikin videopuhelun parissa ja nukkumaan taisin päästä vasta seuraavan päivän puolella. Sen hinnan olen kuitenkin valmis maksamaan siitä hyvästä, että voin viettää virtuaalisesti aikaa kavereiden kanssa.
Uusien rutiinien opettelu ei ole itseltäni vaatinut hirveästi vaivaa ja uusi normaalimme alkaa tuntua jo perusarjelta. Muistetaan näinä aikoina pitää vielä enemmän yhtä kuin normaalisti, kyllä tästäkin selvitään <3
- Nelli, Englannin kieli ja kansainvälisyys 2019 - 2020
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä mielessä?