Kuinka tänne päädyttiinkään - ensiaskeleeni Korpilahdella

Heipsis!

Kirjaillessani täytettä upouuteen opistoblogiin on kuukausi kallistunut jo lähes marraskuulle, eli olen tässä kohtaa syksyä ehtinyt viettää Korpilahdella jo lähes ruhtinaalliset kaksi kuukautta. Aloitan tekstin tuottamisen kuitenkin loogisesti alusta asti, jotta etenkin tärkeät alkuvaiheet ja -tunteet tulisivat tallennetuiksi mustana valkoiselle.

Tähän postaukseen kokoan yhteen tiivistä dataa siitä, kuinka päädyin opistolle niin elämäntilanteellisesti (hakuprosessi ja valmistautuminen) kuin fyysisestikin (matkayhteydet ja asettautuminen).

Pääsisäänkäynti opiston päärakennukselle

Tiesin Alkio-opistosta vaihtoehtona jo yhteishaun aikaan alkukeväästä 2018, mutten saanut aikaiseksi kirjoittaa hakemusta niin aikaisin (tai ehkä tietoisesti kasvatin motivaatiotani päästä ensiyrittämällä sisään yliopistoon jättämällä itseni ilman vaihtoehtoja, kuka tietää). En kuitenkaan kannusta seuraamaan jalanjälkiäni, vaikka haku onkin avoin elokuulle asti - ainakin psykologian linjan paikat täyttyivät nopeasti jo kevään ja alkukesän aikana!

Hakulomake on suhteellisen nopea täyttää, ja hakemukset huomioidaan tulojärjestyksessä paremmuusjärjestyksen sijaan. Koska itse täytin avunhuutoni välivuosiaktiviteeteille vasta yhteishaun tulosten tultua kesäkuun loppupuolella, jäin linjan varasijalle 18 enkä totta puhuen uskonut sieltä enää nousevani. Niin kuitenkin pääsi käymään, ja päivä ennen lukuvuoden starttia (13.8) sain linjanjohtajaltani yhteydenoton viime hetken peruutuksista sekä sähköpostitse että viestitse.

Äkkilähdöksi kutsuisin omaa reittiäni opistolle, koska vuorokaudessa tein päätöksen koko seuraavasta vuodestani sekä juoksin Kelan toimistoilla riivaamassa virkailijoita kysymyksilläni opintotuista ja -lainoista. Sujuva vuorovaikutus sekä informoivat ja selkiyttävät viestit Alkion taholta auttoivat omassa päätöksenteossani sekä lukuvuoden hahmottamisessa, olihan yliopistotason opintojen suunnittelu omalta osaltani kuitenkin hyppy tuntemattomaan.

Sovituista suunnitelmista johtuen pääsin rantautumaan Korpilahdelle vasta kolme viikkoa myöhemmin eli syyskuun alussa, mutta se ei muodostunut ongelmaksi opintojen eikä porukkaan mukaan soluttautumisenkaan kannalta. Kaiken kaikkiaan opistolle päätyminen onnistui mutkattoman yhteydenpidon kautta erittäin joustavasti, ja ystävällinen henkilökunta otti kyllä kopin Jyväskylään eksyneestä varsinaissuomalaisesta.

Ensimmäisiä mestarillisia valokuvaotoksiani kävelymatkalta Korpilahden keskustan läpi saapumispäivänäni

Alkiorannan rivitaloasunto johon minut täksi vuodeksi ohjattiin majailemaan ja keittelemään nuudeleita

Seuraavaksi laukut jo odottivat eteisessä pakattuina ja bussilippu Turusta Korpilahdelle oli lunastettuna. Korpilahti sijaitsee tosiaan about 30km ennen Jyväskylää, eli Turun suunnalta tullessa bussit eivät kurvanneet keskustan kautta vaan jättivät tien varteen, josta kävelymatkaa opistolle on suunnilleen 2km. Painavien muuttolaukkujen kanssa en tätä vaellusta voi suositella, mutta ilman syntistä painotaakkaa tuo matka taittuu kyllä puolessa tunnissa. Vaihtoehto olisi voinut olla myös junalippu Jyväskylään ja sieltä bussi Korpilahteen, mutta pihi kun olen, menin sieltä mistä maksut olivat matalimmat.

Koska Korpilahti luetaan nykyään osaksi Jyväskylää, bussiaikataulut etenkin Jyväskylään ja takaisin ovat kohtuulliset ja riittävät. Myöhemmissä postauksissa käsittelen erikseen Jyväskylän läheisyyden tuomia mahdollisuuksia Korpilahdella asuvalle opiskelijalle.

Päijänteen horisonttia Korpilahden keskustan alueelta

Itsehän en oikeastaan tiennyt, mihin olin tulossa, ennen kuin tänne päädyin seikkailemaan. Yllätyin siis harvinaisen positiivisesti Korpilahden kuvankauniista ja rauhoittavasta ympäristöstä, luontoelementeistä sekä pienen paikkakunnan viihtyvyydestä. Kyllä täällä mielellään vuoden viettää, enkä malta odottaa sydäntalvea, jolloin Päijänteen jäälle pääsee tallustelemaan (informaation lähde: rannan kyltit).

Nyt on tilava kahden hengen huone, lyhyt matka opistolle, järvimaisema ikkunasta, opiskelumotivaation kannalta hedelmällinen ympäristö sekä konkreettista kokemusta yliopistotason opinnoista. Alkukankeuksien ja muutosshokin jälkeen sopeutuminen oli helppoa, vaikka tänne kieltämättä vähän ryminällä tultiinkin!



- Kirsi, psykologian linja 2018-19