Jahas, tällä kertaa ajattelin esitteleväni ohuesti omia opintomatskujani ja -tekniikoitani tenttitaisteluissa! Avoimen yliopiston kurssit ovat siis varaslähtöjä yliopistotutkintoon, sillä ne voi lukea osaksi oman alansa tutkintovuosia, kun vihdoin pääsee yliopiston oville asti kolkuttelemaan.
Kelit ovat täällä pakastuneet pikkuhiljaa. Kiitos herran mäet hiekoitetaan, muuten allekirjoittanut olisi jatkuvasti katutasolla, sen verran kyvykäs olen kaatuilemaan talvisin. Aikaiset itsenäisyyspäivät juhlittiin jo viikko etukäteen pukuloistossa muutamilla vanhojen tansseilla, juhlapuheilla, opiston Embryo-bändin musiikkinumeroilla ja totta kai kirsikkana kakun päällä paikallisen ravintola-baari Ohrantähkän opiskelijaillalla. Joka toinen viikko linjat vuorotellen järkkäävät Tähkäillan vaihtelevalla teemalla; syksyn aikana ollaan biletetty mm. rock- ja urheiluteemalla. Juomia saa opiskelijahintaan ja tunnelma on tiivis!
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen luon aasinsillan opiskelijaelämän vapaa-ajan ja arkipäiväisten velvollisuuksien välille. Seuraavissa kuvissa sosiaalipsykologian Näkökulmia ihmiseen ja hyvinvointiin -opintokokonaisuuden materiaalit, jotka sai vapaasti valita viidestä tenttikirjavaihtoehdosta.
 |
| Itse pidän muistiinpanojen tekemisestä visuaalisesti, ensi jaksoksi kokeilen taas uusia tekniikoita |
 |
| Tekstiä ja sisäistettävää löytyy kyllä vaikka pienelle kylälle, mutta yksin nämä kuukaudessa pureskellaan tavalla tai toisella |
Lukio-opintoihin verrattuna etenemistahti on päätä huimaava ja vaatii suuresti itsenäistä työtä. Itse tenttien lähestyessä syrjäydyn tunneilta kokonaan kirjastoon takomaan informaatiota kaaliini - yliopistotason opinnot ovat siis vaativampia, mutta myös sallivampia ja vapaamuotoisempia. Jokainen voi tankata tekstiä parhaaksi havaitsemallaan tavalla. Psykologian perusopinnoissa on myös yleensä joka opintokokonaisuudessa luentotallenteita ja -dioja, mikäli auditiivinen oppiminen on se oma juttu. Opiskeluporukka helpottaa urakkaa myös olemassaolollaan, sillä kanssakärsijöiden kanssa voi puida vaikeita aihealueita tai tentin jälkeisiä fiiliksiä.
Minut yllätti ehdottomasti eniten luettavan materiaalin määrä ja laatu suhteessa sen syvälliselle oppimiselle varattuun aikaan. Tiesin hyvin, että sosiaalipsykologia tarkoittaa kirjallisuustenttiä joka kuussa, mutta sitäkään ei ole mahdoton sovittaa päiväjärjestykseen, varsinkaan kun ohella psykologian opinnot lähinnä suoritetaan oman aikataulun mukaan kirjoitettavilla oppimistehtävillä. Ymmärrän nyt myös, miksi vapaa-ajan ja opiskelun rajanveto sekä pienien lukubreikkien itselleen salliminen on elintärkeää koulu-uupumuksen ehkäisemiseksi, sillä jatkuva 120% suorittaminen ilman hengähdystaukoja alkaa taputella olkapäällä viimeistään siinä kohtaa, kun edellisestä tentistä on juuri suoriutunut ja seuraavaan on alettava jo lukea samalla teholla. Opinnoissa menestyminen vaatii (omalla kohdallani ainakin) myös lukemisen aikatauluttamista, joka onneksi jäi päälle jo viime kevään pääsykokeista. On helppo turvautua deadlineihin ja tenttipäivämääriin huomaamatta lainkaan ajan kulua, jolloin stressitasot lähtevätkin hyppelemään epävakaina.
Tenttikysymykset eivät ole ydinfysiikkaa, vaikka niin itsekin kuvittelin. Mikäli tenttimateriaalin on itselleen selventänyt ja kerrannut huolellisesti, ei vastaaminen tuota ongelmia. Ajankäyttöä koetilanteessa pitää toki vahtia, jotta neljä tuntia riittää kolmen esseen tuottamiseen. Ja kuten edellä jo mainitsin, psykologian perusopinnoissa tosiaan vuoden ainoa tenttimme oli persoonallisuuspsykologian jaksossa etätenttinä, joka tentittiin koneilla oppikirjat kainalossa. Lukuvuosi Alkiolla muotoutuu tasan tarkkaan omien valintojen ja preferenssien mukaan.
Silti yhteenvetona: korkeakoulutason opinnoista selviää kunnialla, kunhan sopeutuu uusiin vaatimuksiin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä mielessä?