Aivotutkimuskeskusta tutkimassa

Moikka! 

Halukkaat psykan linjalaiset pääsivät linjamatkapohdinnan jälkeen suuntaamaan maanantaina 11.2. Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle aivotutkimuslaitteistoa ihmettelemään. Vuosittaisesta linjamatkasta heiteltiin ideoita jo syksyllä, ja klassisilla rahankeruutalkoilla (esim. leivonnaisten/keksien myynti) on mahdollista rahoittaa osa linjan reissuista. Itse päädyimme lopulta kuitenkin lähialueelle ulkomaiden sijaan, mutta pikkuisessa 21-paikkaisessa tilausbussissa riitti kyllä tunnelmaa.

Olo oli kuin toiveikkailla ala-astelaisilla lukiolaisia ihmettelemässä - täällä ne "oikeat" opiskelijat etenevät tutkinnoissaan ja uramahdollisuuksissaan sillä aikaa, kun me vielä tapailemme ensiaskeliamme tällä upealla alalla. Silti konkreettinen kosketus psykologian laitokseen ja laitoksen toimintaan lisäsi entisestään motivaatiota puskea kevään pisterajojen yli. 

Psykologian laitoksen käytävillä

Lyhyt johdatus aivotutkimuslaitteistojen käyttöön

MEG-laitteiston syövereihin päässyt linjalainen

MEG eli magnetoenkefalografia tutkii aivojen sähköisestä toiminnasta syntyviä magneettikenttiä. Toisin kuin EEGllä eli elektroenkefalografialla, MEGin suurena etuna on tarkka aivoalueiden paikantamis- ja erottelukyky. MEG-laitteistot ovat myös valtavan kalliita, ja niiden käyttöä varjellaankin huolellisesti; laitehuone on eristetty, eikä sinne mennessään saa viedä mukanaan elektroniikkaa tai metallia magneettipiirien herkkyyden takia. Olin itse vapaaehtoisena menossa työntämään pääni kyseisen konemonsterin sisään, mutta luovuin asemastani nenäkorun takia, sillä sen pois ottaminen lyhyen demonstraation vuoksi olisi ollut vaivalloista. Mikäli siis seuraavien vuosien linjalaiset inspiroidutte suuntaamaan itsekin aivotutkimuslaitteita ihmettelemään, vinkkinä voin todeta olemattoman metallipitoisuuden kohottavan mahdollisuuksia päästä helposti koekaniiniksi ärsykeruutua tuijottamaan.

EEG-laitteistoa

EEG-"pipo", jossa on paikat päähän kiinnitettäville elektrodeille

EEG-laitteet ovat helppokäyttöisempiä, halvempia ja perinteisempiä, mutta paikantamiskyvyltään avuttomia. Ne tunnistavat aivosolujen impulssien sähkövirrat, ja reagoivat voimakkaasti jo esimerkiksi leukojen jännittämiseen (been there, done that). Rentoutuminen ja pulssin hidastuminen taas puolestaan minimoi sähköaaltojen ilmenemisen laitteistossa. Kyseisen mekanismin varjolla on kehitetty esimerkiksi yksinkertaisia pelejä, joissa koneisto tunnistaa pelaajan aktiivisuuden tason ja reagoi siihen tietyllä tavalla; esimerkkinä autorata, jonka pikkuautot kulkevat sitä lujempaa, mitä rennompi on. Todella mielenkiintoista tieteellisen tekniikan soveltamista!

Kaiken kaikkiaan vierailupäivästä jäi hyvä maku suuhun ja jälleen hieman motivoituneempi olo psykalle hakemisen suhteen. Unelma-ala ei ole abstraktin leijailevia aihekokonaisuuksia ja kyyneleitä tilastotieteen kirjan sivuilla, vaan todellinen maailmansa, jonka portit avautuvat kyllä, kunhan malttaa opetella monimutkaiset salasanat riittävän sinnikkäästi. Näin ainakin haluan uskoa.

Jyväskylän utuista talvimaisemaa

- Kirsi, psykologian linja 2018–19