Lukuvuosi 2018-19 paketissa

Kävi niin, että kevätlukukausi pyöri pääsykokeineen kaikkineen valmiustilaan alle aikayksikön, ja viimeistä postausta kirjoittelenkin nyt kesäkuun alussa, kun paluumuuttohässäkät ja kesäsuunnitelmat on saatu kuosiin. Seuraavaksi pyrinkin tuottamaan lukuvuottani kokoavan teksti- ja kuvakombinaation, jossa korostan tärkeimpiä ja hedelmällisimpiä hetkiä kansanopistovuodestani.

SYKSY

Muutto Korpilahdelle kahden hengen huoneeseen

Opintojen aloitus kehityspsykologialla

Kehityspsykologian verkkoluentoja

Laituripaikat olivat alkusyksystä vielä täynnä

Urheiluteeman Tähkäillan kruunaavat kuolemattomat lausahdukset

Jyväskylän Valojen yö 2018

Jyväskylän taidemuseo

Leipomishommissa B-talolla

Lähilaitumien heppoja lääppimässä

Tutustumisretki lähiluontoon Haukkavuorelle

Toisena vuorossa persoonallisuuspsykologian jakso verkkotentillä

Pakastuvat syyspäivät

Halloween-teema Tähkäillassa taitaa olla ainoa paikka jossa paavin voi nähdä biljardia pelailemassa

Syksy kului uuteen ympäristöön tutustuessa, totutellessa ja sopeutuessa. Ihmissuhteet ja -ryhmät muotoutuivat hiljalleen, opintoihin päästiin kiinni alkuhoipertelujen jälkeen ja Tähkäillat olivat keskeisessä asemassa uusien tuttavuuksien löytämisessä. Korpilahti alkoi hiljalleen tyhjentyä veneilijöistä ja jäädä opiskelijoiden valtakunnaksi.

Oma syksyni täyttyi myös visiiteistä Jyväskylään, jolloin mm. kävin tuijottelemassa leffoja, shoppailemassa UFF:ssä sekä ihastelemassa Valojen yön kaupunkimaisemaa (tähän reissuun sisältyy myös 30 e impulssiostos ihanalla englantilaisella fudgekojulla, ja fudgejahan popsittiinkin sitten seuraava viikko, mutta ei siitä sen enempää). Kaiken kaikkiaan reviirin laajennus 30km säteelle Jyväskylän keskustaan saakka toi kyllä lisäenergiaa Korpilahti-arkeen.

Koska pääsykokeet eivät syksyllä olleet vielä akuutti aihe, keskitin voimavarani perusopintojen oppimistehtäviin ja tentteihin. Opiston kirjastosta tuli hiljalleen talvea kohden luottopaikka. Syksyn ajan opisto oli vähän kevätlukukautta tyhjempi, sillä vuodenvaihteen jälkeen nurkille saapui lisää uusia linjalaisia tuomaan elämää kampukselle.





TALVI

Museoratsia jatkui Alvar Aallon museolla Jyväskylässä

Lunta riitti ongelmaksi asti

Kestävän kehityksen teemaviikolla ohjelmaa riitti

Katsaus aamupalapöytään

Ja lounaspöytään

Pyhiinvaellus Korpilahden S-marketiin

Keski-Suomessa sai ihastella perinteistä kunnon talvea

Reissu Helsinkiin Changemaker-järjestön journalistikoulutukseen, josta Alkio-opisto tiedotti sähköpostin kautta

Oodi-kirjastoa kiertelemässä

Talvi toi pakkaset ja riittävästi lumikinoksia, mutta myös uusia opintojaksoja. Talven aikana suoritettavana oli psykologian perusopinnoissa neuropsykologia sekä tutkimusmenetelmien kurssi, ja sosiaalipsykologiassa ryhmädynamiikan sekä minuuden&identiteetin kokonaisuudet.

Helmikuuhun sisältyi toinen itsenäisen työskentelyn viikko, joista ensimmäinen oli syksyllä. Käytännössä nämä viikot ovat siis loma-aikoja, jolloin opistolla ei ole lähiopetusta, ja itse hyödynsin näitä vapaa-ajan periodeja mm. matkustamalla ulkomaille.

Mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisen Globalisti-lehden kirjoitukseen oli täysin opiston ansiota, sillä tuskin muuten koskaan olisin löytänyt vapaaehtoisen rekrytoinnin ilmoitusta internetistä. Pääsin siis kokeilemaan journalistin siipiäni päivän mittaisen koulutustilaisuuden jälkeen.




KEVÄT

Päivävisiitti Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen aivotutkimuskeskukseen MEG- & EEG-laitteistoa ihmettelemään

Pääsykoerumbaa psykologian artikkelien parissa..

...josta teinkin syrjähypyn yhteiskuntatutkimuksen pariin parin viikon psykologian lukemisen jälkeen. Sosiaalitieteet houkuttelivat koko talven, mutta varsinaisen päätöksen tein hyvin myöhään, viikko kyseisten materiaalien julkaisun jälkeen.

Päiväretket Jyväskylään vaihtuivat päiväretkiksi Tampereelle

Tähkäiltoja sateli koko vuoden lähes joka toinen viikko, mutta niistä suosituimmat ja väkirikkaimmat olivat ehdottomasti pari ensimmäistä sekä pari viimeistä. Näistä jälkimmäisiin sisältyi opistopäivä, jolloin vanhat opiskelijat ja muutkin kynnelle kykenevät nostivat talon tunnelman kattoon lukumäärillään

Korpilahti on hevosihmisten paikka, näin ymmärsin alkusyksystä. Väite osoittautui faktapohjaiseksi, kun opiston ilmoitustaulu alkoi täyttyä houkuttelevista heppailutarjouksista

Ilmoituksien myötä päädyinkin jälleen lääppimään korpilahtelaisia kopukoita

Pääsykoelukemista porukalla siellä, missä kulloinkin oli tilaa

Näköalaretki Oravivuoren Struuven mittauspisteelle

Kevät oli stressin, epävarmuuden, epätoivon, ryhmätuen tarpeen ja seikkailujen aikaa itselleni ja varmasti muillekin, jotka uraansa pohtivat aikapaineen alla. Seikkailujen ajasta puhun siksi, koska nakkeilin itselleni auton käyttöön Korpilahdelle viimeisiksi pariksi kuukausiksi, ja tämän moovin ansiosta huristelimme vaivatta Jämsään hakemaan postia ja Kotipizzailemaan, Jyväskylään suorittamaan hygieniapassia ja seikkailupuistoilemaan Laajavuorelle, Oravivuorelle patikoimaan sekä Muurameen shoppailemaan hieman iloliemiä sekä pestopastaa laajemman ruokarepertuaarin edustajia. Autolla on varmaan melkein kätevämpää asustella Korpilahdella, sillä kylän keskustassa on kyllä tankkauspiste, ja omasta mielestäni laajemman skaalan liikkumavara toi runsaissa määrin hyvää oloa ja mahdollisuuksia. Aivan yhtä mahdollista on tosin liikkua kaupunkien välillä bussilla ja hoitaa tavalliset kauppareissut jalan, kuten toiminkin lähes koko vuoden.

Vuosi loppui salakavalasti, eivätkä läheskään kaikki osallistuneet enää kevätjuhliin, itseni mukaan luettuna. Kesäduunit, pääsykokeet, matkat ja muut suunnitelmat hyppäsivät kuvioihin, joten kunnollista yhteislopetusta ei porukalla saatu. Elämä jatkui muilla paikkakunnilla, kuten myös yhteydenpito vuoden aikana tärkeiksi muodostuneiden ihmisten kanssa.

Tallinna

Omaan siirtymääni kuului reilu viikon intensiivinen pääsykoekertailu, parin päivän reissu Tallinnaan tuulettamaan päätä sekä kesäduunien alku. Tässä sitä nyt odotellaan kesän etenemistä kriittiseen pisteeseen nimeltä pääsykoetulosten julkistaminen sekä toiveikkaana toiseen pisteeseen nimeltä asunnon etsiminen. 

Hain Alkio-opistolle vuodeksi psykologian linjalle, koska olin kaavaillut uraa yksilön psyykkeen parissa jo parisen vuotta. Yliopisto-opintoihin konkreettisesti tutustuminen, tenttien suorittaminen sekä poikkitieteelliset näkökulmat sosiaalisiin ongelmiin laajensivat perspektiiviäni kuitenkin siinä määrin, että kiinnostuin sosiaalitieteistä toden teolla. Vuosi opistolla auttoi minua siis suuntaamaan huomioni myös muihin ura- ja koulutusvaihtoehtoihin, tutustumaan laajasti uusiin yhteiskunnallisiin näkemyksiin sekä herättämään kiinnostukseni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vuosi itsenäisti entisestään, toi elämään yhteisöllisyyttä ja paljon uusia ihmisuhteita sekä auttoi hahmottamaan itselle sopivimpia oppimistekniikoita sekä omia vahvuuksia.

Kaikkein tyytyväisin Alkio-vuodessa olen sen sosiaaliseen ulottuvuuteen; ympärillä on aivan mahtavia tyyppejä. Samat haasteet, korkeakouluun pyrkimisen paineet sekä yhtenäinen elämänvaihe tuo ihmisiä yhteen erittäin tehokkaasti, kun lounaalla voi yhdessä kritisoida pääsykoemateriaalien epäinhimillisyyttä tai kriiseillä tulevaisuudesta. Kehitysideana näen esimerkiksi opon palkkaamisen, sen verran stressiä koulutusvalinnoista koki suurin osa porukasta. Opistolla oli mahdollisuus varata aikoja henkilökohtaisiin suunnittelutapaamisiin oman linjanjohtajan kanssa tai terveydenhoitajalle psyykkisen kuormituksen kolahtaessa, mutta monet kaipasivat vielä objektiivisempaa ja ammatillisempaa tukea vaikean kevään kanssa. 

Vuosi Korpilahdella kasvatti opiskelijana, juhlijana sekä ihmisenä. Nyt on aika minun kiittää teitä, jotka blogia seurailitte, ja toivottaa paljon tsemppiä ahkerille kanssaopiskelijoilleni, jotka odottelevat vielä kevään pääsykoetuloksia. Toivottavasti vuoden postailuistani on ollut jollekulle hyötyä, apua tai muuten vain iloa!

- Kirsi, psykologian linja 2018–19