Opiston jälkeen: katsaus uuteen syksyyn

Heipä hei jälleen sekä viimeisen kerran omasta puolestani! Toivon mukaan tämän pienoisen blogin ohjat ottaa seuraaviksi vuosiksi käsiinsä aina uusi informaation lähettiläs, mutta siihen saakka huipennan vuoden postausjoukkioni tähän nimenomaiseen jälkikatsaukseen.

Viime vuoteni vietin Alkio-opistolla psykologian linjalla opiskellen kaksia perusopintoja sekä asuen opiston kyljessä olevissa asuntoloissa. Uuden akateemisen lukuvuoden alkaessa, nyt syksyllä 2019, asun Tampereella ja aloittelen opintoja hallintotieteiden tutkinnossa. Matka tähän oli pitkä ja kuoppainen, mutta inspiroiva, sillä viime vuoden aikana kävin läpi monenmoisia ajatuksia ja ideoita koulutussuunnastani ja uravaihtoehdoistani. Osasyynä tähän on sosiaalipsykologian perusopinnot, joiden kautta innostuin sosiaalipolitiikasta sekä organisaatio- ja hallintotason vaikutusmahdollisuuksista.

Pidemmittä introitta esittelen lyhyesti kuvamuodossa uuden elinympäristöni sekä sen jälkeen jatkan vielä viestiä siirtymästäni Alkio-opiston ja yliopiston välillä.

Tutustumisbileiden ilta Naistenlahden satamassa.

Tampereen yliopiston keskuskampus

Puitteet muuttuivat Korpilahdelta siirryttäessä pienestä yhteisöstä hämmentävän suuriksi ihmismassoiksi. Yliopiston orientaatioviikot tarjoavat toistaiseksi kevyttä täytettä päiviin ja valmistelevat pikkuhiljaa varsinaisille opinnoille. Kaiken kaikkiaan odotan innolla tulevaa vuotta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, joista suurimpaan osaan pyrin tarttumaan.

Alkio-opisto valmensi lempeästi korkeakoulutasoisiin opintoihin ja näytti, millaisia ominaisuuksia kolmannen asteen koulutus osallistujaltaan vaatii. Havahduin tehokkaaseen itseohjautuvuuteen, tiedonhakuun, aikatauluttamiseen sekä elämän eri osa-alueiden tasapainottelemiseen, joista kaikista on hyötyä jatkossakin.

Käytännön efekteistä tulevaan tutkintooni voisin mainita sen verran, että johtamiskorkeakoulussa täällä Tampereella on vapaa sivuaineoikeus, eli saisin toki hyväksiluettua psykologian sekä sosiaalipsykologian perusopintojani. Ne käsittääkseni eivät tosin korvaisi osia tästä hallintotieteiden tutkinnosta, vaan toimisivat esim. valinnaisina lisäopintoina. Saatan kuitenkin hyväksilukea sosiaalipsykologian opintokokonaisuuden, jotta pääsisin mahdollisesti lukemaan suoraan aineopintoja kyseisestä oppialasta.

Vielä en kyllä osaa kertoa tulevan tutkintoni opintosuunnasta, painopisteistä taikka urasuuntautumisesta, mutta etenen maltillisesti ja avoimin mielin. Olen kiitollinen viime syksyn valinnastani tarttua avautuneeseen linjapaikkaan Alkiolla, sillä se auttoi minua kaikin puolin muovaamaan ajatusmaailmaani ja kiinnostumaan uusista asioista. En tietysti väitä, että vuosi kansanopistolla on ainoa tapa käyttää välivuosi henkiseen kasvuun, mutta itselleni pysähdys Korpilahdella osoittautuikin tärkeäksi tienviitaksi kohti omaa urasuuntaani.

Ylläolevan aforismin teille tarjoaa Tampereen Tullikamarin Klubi, ja halusin liittää sen tämän tekstin loppuun muistutukseksi mahdollisuuksiin tarttumisesta. Kaikki vaihtoehdot avaavat polkuja, eikä vääriä valintoja ole.

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta ja jatkoon hurjasti tsemppiä, ahaa-elämyksiä sekä uskallusta ottaa ratkaisevia askelia!

- Kirsi, psykologian linja 2018-19