Mutta nyt paluu kevään pääsykoeopiskeluihin. Mun opiskelut alkoi nopeasti noudattaa rutiinia. Heräsin 7.30 ja pidin rauhallisen aamun, söin aamupalaa ja ja katselin videoita, jotka inspiroi ja sai hyvälle fiilikselle. Aika paljon tuli katsottua myös ROC -videoita, jotka selitti sen toimintaperiaatetta (ja spämmittyä niitä videoita kaverille, sori, matikka on niin kivaa XD).
Alkion koulupäivät oli jaettu kahdenlaisiin: kolmesti viikossa oli artikkelipäivä ja kahdesti viikossa tilastomatematiikkapäivä. Artikkeliaamusin kävin useimmin päivän artikkelia läpi ja kertasin eilisiä. Matikkapäivisin lähdin suoraan koululle. Onnekkaasti saatiin pidettyä läsnäolotunteja, vaikka aika moni osallistui niihin etänä.
Koululla käytiin opetuksen varassa artikkeleita läpi, mitkä asiat olivat olennaisimpia, mitä tietyt konseptit ja käsitteet tarkoitti ja yritettiin saada yleiskäsitys päivän artikkelista. Riitta oli kerännyt kaikki informaation palaset ylös dioihin ja Kalle ja Sami väänsivät rautalangasta artikkelien taulukot ja ROC:n. Koska sekä Riitta että Kalle kävivät samoja artikkeleita läpi eri näkökulmasta, tuntui, että oppitunnit tasapainottivat hyvin toisiaan. Opiston opettajat näkivät todella paljon aikaa ja vaivaa opetuksen eteen, jota on pakko arvostaa.
Pääasiassa pänttääminen kuitenkin tapahtui tuntien jälkeen. Pidettiin kaverin kanssa usein pieni biljardinpeluutauko, ennen kuin eksyttiin logiikkatehtävien harjoittelun pariin. Harjoituksina käytettiin tulitikkutehtäviä sekä kirjoja Psykologiset pelit ja testit ja Menestyksen avain kaikkiin älykkyystesteihin. Logiikan jälkeen harjoiteltiin useimmiten seuraavan päivän oppituntien artikkelia. Aika usein keskityttiin yhteen-kahteen artikkeliin päivässä. Alkuun tahti tuntui hitaalta, mutta lopulta lieni parempi, että kävi artikkelit kerralla huolella kuin olisi tehottomasti lukenut uudestaan ja uudestaan. Pääasiassa tehtiin paljon kysymyksiä artikkeleista, yritettiin selittää toisillemme peruskäsitteitä ja etsittiin lisätietoa, jotta ymmärrettäisiin, mitä artikkeleissa oikeasti sanottiin. Mun ja mun opiskelukaverini kanssa meni energiatasot vähän ristiin, mutta se myös kannusti opiskelemaan silloinkin, kun itseä ei huvittanut.
Menin koululle ja sieltä kotiin kävellen, koska siitä sai hyvää happihyppelyä. Tunnustan, yhtenä päivänä tulin kouluun autolla, mutta sekin vain koska innostuin aamulla kirjoittamaan tätä tekstiä aamulla xD Luonto-artikkelin luontohehkutukset tuli myös empiirisesti todistettua, kun käytiin kaverin kanssa tauoilla lenkkeilemässä ja palattiin energisinä opiskelemaan.
Mun koulupäivät alkoivat ysin maissa ja päättyivät aika usein siinä kuuden - seitsemän maissa. Sen jälkeen tuli usein rentouduttua, katsottua muumeja, naurettua imitoinneille ja pelailtua sitä sun tätä. Tehtiin myös bonusjuttuja, kuten Betrayal pelistä kehitettiin Pääsykoe Edition, jossa pääsykoekyssäreiden ja -laskujen kanssa edettiin tarinaa. Ideana ihan ok, mutta toiminta vaatinee vielä hiomista.
Kun kaikki artikkelit oli käyty läpi, keskityttiin kertaamiseen. Opistolla järjestettiin simu-koe. Yritin keskittyä joka päivä siihen artikkeliin, joka tuntui heikoimmalta ja jota koin osaavani vähiten. Kerrattiin paljon kysymyksien avulla. Ennen kokeita lähes kaikki lähtivät pois opistolta, koska opistoaika päättyi ennen pääsykokeita. Ihmiset pitivät karanteenia ja opiskelu siirtyi etään. Alkiolaisten kesken pidettiin kuitenkin paljon Meet-puheluita ja harjoiteltiin yhdessä. Tehtiin kaverien kanssa yhteinen drive-kansio, johon jaettiin satoja ja satoja kysymyksiä kaikista artikkeleista. Näitä sitten käytiin Meeteissä läpi ja irvisteltiin toistemme kinkkisille keksinnöille. Allekirjoittanut päätyi myös vetämään kavereille LogiikkaMysteerejä diojen turvin. Joinain päivinä taidettiin olla jo aika luovia (köhm, väsyneitä), kun neuron PPA alkoi kuulostaa sellaiselta hitiltä kuin PenPineappleApplePen ja muutkin laatubiisit saivat uusia sanoja.
Erityismaininnan haluun antaa Psykalaisten yleiselle telegramryhmälle, käsittääkseni Jyväskylän yliopiston psykan opiskelijoiden aloittamana, jossa tuli kanssa hieman höpistyä jo sisään päässeiden ja hakevien kanssa :D hyvät motivaatiopuheet ja ihanaa kannustusta!
Lopulta koitti H-hetki. Olin käynyt pääsykoepaikalla etukäteen varmistamassa, missä se on ja mihin parkkeeraan. Aamu näytti sadehuhuista huolimatta nätiltä ja yliopiston pihaan oli yllättävän kiva kokoontua, kun näki tuttuja alkiolaisia jonottamassa. Jakautumisista useampiin rakennuksiin huolimatta ei tarvinnut mennä yksin saliin. Jännästi tämäkin pikkukylän kasvatti havaitsi myös yliopiston sisäänheittäjän ja oppaan olevan vanha kotipaikkakuntalainen. Tai noh, itse olin pääsykoehöyryissä, enkä havainnut mitään ennen kuin nimeäni oli hoettu, mutta kuitenkin, oli hauska sattuma!
Koe oli ja meni. Aika paljon tuli sen jälkeen päiviteltyä ja soiteltua. Kokeen jälkeen siirryttiin alkiolaisten kanssa Amarilloon syömään, hyvästeltiin porukkaa ja osa taisi lähteä siitä viettämään ressinpurkuaikaa.
Ja sitten meikä suuntasikin jo kesätöiden pariin hyvin harkitusti heti perään…
Noh? Entä sitten? Pääsinkö opiskelemaan? Ei, en päässyt. Väitän kuitenkin, että opiskeluaika ei mennyt hukkaan. Opin paljon siitä, mihin aikaan päivästä olen tehokkaimmillani ja että hyvä seura, jolla on sama tavoite, motivoi ihan älyttömän paljon. Huomasin, että arkielämän yksinkertaistaminen auttoi tosi paljon, kun päätti lakata huolehtimasta ihan kaikesta ja yrittää keskittyä opiskeluun. Ahkera opiskelu ei myöskään tarkoittanut, että olisi pitänyt kärsiä ja tylsistyä koko aika, vaan opiskeluunkin pystyi liittämään hauskoja elementtejä, esimerkkejä, vitsejä tai metodeja tai ihan vaan hyvän seuran (KIITOS ystäville, ootte parhaita). Osa mun kavereista myös oikeesti pääsi opiskelemaan psykaa yliopistoon ja mulle se tuntuu toivolta. Tekee siitäkin hakupainealasta realistisen.
Ja nyt siteeraan vielä röyhkeästi itseäni (koska miksi keksiä pyörää uudestaan) niille, jotka ei päässyt haaveilemaansa opiskelupaikkaan:
Muistakaa, et jokanen vuosi, jonka haette on askel eteenpäin, ei paikalleen jymähtämistä, tein taidot ja ymmärrys kasvaa koko ajan ja mahdollisuudet päästä sisään sen mukana. Älkää menettäkö uskoa itteenne, koska tein pahin taistelukumppani ei oo ne muut ihmiset vaan te ite. Jaksakaa välittää itestänne, unelmat ottaa sen ajan toteutuakseen, mitä tarvii. Ei oo mikään kiire, eikä kannata verrata itteään kehenkään muuhun. Tsemppiä tulevaan!
Mä jatkan mun unelman tavoittelua yhäkin Alkiolla.
- Ella, Psykologia 2020-2021
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä mielessä?