Matka Korpilahdelle

Tänään minä, Senja, kerron teille minkälaista on matkustaa Korpilahdelta kotiin, Lappiin. Se ei ole mikään yksinkertaisin prosessi nimittäin. Palkitsevaa tämä silti on.

Kun tulee aika lähteä kotona käymään niin pakkaan – käynnin pituudesta riippuen – yksi tai kaksi reppua tavaraa mukaan. Vaihtovaatteet toiseen ja kirjat, läppäri ja muut vehkeet toiseen. Matka alkaa yleensä pienellä kävelymatkalla Alkiorannasta Korpilahden keskustaan. Onneksi busseja Jyväskylään kulkee suht tiheästi Korpilahdella. Noin kerran tunnissa nimittäin, paitsi yöllä. 

Matkaan bussilla Jyväskylän matkakeskukseen, missä odottelen 30-45 minuuttia junan lähtöä. Matkakeskuksessa on onneksi suhteellisen mukavaa odottaa lyhyitä aikoja mutta on sitä tullut siellä odotettua myös kahdeksan tuntia yöjunaa. Saatan käydä hakemassa jotain purtavaa matkakeskuksen R-kioskista lyhyinä hetkinä ja pidempinä aikoina poikkean parin minuutin kävelymatkan päässä olevassa Burger Kingissä. 

Sitten lähdenkin junalla kohti Tamperetta tai Seinäjokea. Tampereelle matkaa on vain vajaat pari tuntia mutta Seinäjoelle matkataan jo lähemmäs kolme tuntia. Itse tykkään kuunnella musiikkia ja lukea näiden tuntien aikana. 

Tampereella tai Seinäjoella vaihdetaan junaa. Toisen kerran junaa vaihdetaan hyvin todennäköisesti Oulussa, jos vaihto tarvitaan. Tampereelta pääsen yleensä suoraan perille asti ja tämä väli onkin viisi tuntia pitkä. Seinäjoelta ei ole sen pidempi matka, mutta lähes aina tarvitaan vaihto Oulussa, josta on vielä tunti matkaa junalla Kemiin. Tämän pidemmän matkan käytän koulujuttuihin tai elokuvien ja sarjojen töllöttämiseen. Kirjoitettua omia tarinoita ja juttuja junassa tulee myös tehtyä todella paljon. Kemissä sitten on vastassa joku, jonka kanssa ajellaan autolla kotiin.

Näin karkeasti laskettuna: bussi lähtee 11:15 Korpilahden keskustasta ja minä olen kotona 20 aikoihin illalla. Paluumatka on onneksi helpompi. Kemistä pääsee 10:50 lähtevällä junalla Tampereelle asti missä vaihto Jyväskylään. Matkakeskuksella odotetaan taas bussia ja meikäläinen työntää avaimen Alkiorannan asunnon oveen siinä 20 maissa taas. 

Yöjunalla tuli matkustettua kerran, kun tulin eräänä kertana Lapista takaisin Korpilahdelle. Siinä noin kello 23 juna lähti kohti Tamperetta missä odotin silmät sirrissä viideltä aamulla pari tuntia seuraavaa junaa. Siinä oli kyllä niin unen huuruissa, että hädin tuskin olisin huomannut jos pääni olisi varastettu. 

Autolla tänne ajaa meiltä seitsemän tuntia. Lähdetään siinä 7-8 aikaan ajamaan. Minullahan ei siis ajokorttia ole, joten istun takapenkillä ja nukun suurimman osan ajasta, kun kaksi kuskia vuorottelee siitä kuka ajaa. Autossa en osaa tehdä koulujuttuja, joten nukkumisen lisäksi luen todella paljon.

Kävin tämän lukuvuoden aikana kuusi kertaa kotona. Lähinnä lomilla ja sitten pääsiäisenä. Tavallisena viikonloppuna ei tullut edes mieleen käydä kotona sen jälkeen kun sen kerran tein. Olin kotona karkeasti laskettuna 39 tuntia nimittäin, joten ei tuntunut enää järin hyvältä käydä kotona kuin suurinpiirtein kääntymässä verrattuna siihen mihin on tottunut. 

Vaikka matkustaminen on rankkaa ja päivät pitkiä niin on se silti aina sen arvoista: saa nukkua omassa sängyssä kissan kanssa ja aamulla tulee märkä kuono naamalle parin koiran toimesta. Puhumattakaan siitä miten ikävä kaikkia ystäviä, perhettä ja sukulaisia on ollut. En vaihtaisi yhtään kotimatkaa tai paluumatkaa, vaikka kyllä tämä matkustaminen helpompaakin voisi olla. 

- Senja Kostiander